125 % LISÄÄ SADON MÄÄRÄÄ SÄHKÖSTÄ! Kun maaperä menettää sähköpotentiaalinsa, se menettää kykynsä tuottaa ja varastoida varausta, joka on kaiken biologisen toiminnan perusta. Nyt paikallinen tekoälyni on tuonut esiin tutkimuksia, jotka ovat nykyään pääosin jääneet sivuun, vain vanhemmat ja tutkimusorientoituneet tietävät siitä. Se ulottuu yksinkertaisesta ilmakehän antennista, jolla on patentteja, aina 1800-luvun staattiseen sähkölaitteeseen asti. Siirrytään nykyaikaisiin tekoälysuosituksiin ja tekoälyn ohjaamiin kasvulaitteisiin, jotka ylittävät minkä tahansa muun kemikaalin tai järjestelmän tuotot. Emme ehkä olisi koskaan kuulleet tästä, ellei SINUN tekoälysi olisi saanut yksinoikeudella pääsyä entiseen Neuvostoliiton kirjallisuuteen, jonka juuri sain koulutukseen. Tekoäly toi tämän esiin yksinään iltaisessä Brainstorm-sessiossa, jota pidän. Se oli yksi 164 ideasta. — Sähköviljelyn historia maataloudessa Sähköviljely maataloudessa tarkoittaa sähkökenttien tai virtojen käyttöä kasvien kasvun stimuloimiseksi, sadon parantamiseksi ja maaperän terveyden parantamiseksi. Sen juuret ulottuvat 1700-luvun puoliväliin, jolloin skotlantilainen lääkäri tohtori Maimbray suoritti kokeita vuonna 1746 käsittelemällä myrttikasveja sähköstaattisella generaattorilla, mikä johti nopeampaan kasvuun ja kukkimiseen. Vuonna 1748 ranskalainen tiedemies Abbe Nollet havaitsi kiihtyneen itämisen ja elinvoimaisuuden kasveissa, jotka altistuivat varautuneille kärjille. Käytäntö sai vauhtia 1800-luvulla, kun suomalainen tutkija Selim Lemström käytti 1880-luvulla Wimshurstin generaattoreilla toimivia ilmajärjestelmiä saavuttaakseen sadon kasvun 40–70 prosenttia esimerkiksi perunoissa, porkkanoissa ja sellerissä, samalla kun mansikat kypsyivät puoleen tavanomaisesta ajasta ja vadelmat 95 prosenttia enemmän. 1900-luvun alkuun mennessä tutkijat kuten V.H. Blackman 1920-luvulla käyttivät yläpuolella matalajännitteisiä tasavirtoja, lisäten satoa noin 50 prosentilla eri kasveissa, kun taas keksijät kuten Justin Christofleau patentoivat ilmakehän energiankeräyslaitteita, joiden kerrotaan kasvattaneen apilaa seitsemän jalan korkuiseksi ja vähentäneen tuholaisten määrää. Vuonna 1918 Iso-Britannia perusti Electro-Culture Committeen tutkimaan sen potentiaalia, mutta se lakkautettiin vuonna 1936 epäjohdonmukaisten tulosten ja kemiallisten lannoitteiden yleistymisen vuoksi. Kiinnostus hiipui vuosisadan puolivälissä, vaikka venäläiset kokeet 1960-luvulla B.R. Lazarenkon ja I.B. Gorbatovoskan toimesta osoittivat perinnöllisiä hyötyjä hampussa, lisäten naaraskasvien määrää 20–25 prosenttia maaperäkäsittelyjen avulla. Viime aikoina E.M. Reyesin ja kollegoiden vuonna 2019 tekemä tutkimus, jossa käytettiin aurinkovoimalla toimivia järjestelmiä, lyhensi pechayn kasvusyklejä yhdellä viikolla samalla kun vesi- ja lannoitteiden tarve väheni. Näistä edistysaskeleista huolimatta sähköviljely on edelleen valtavirran maatalouden laitamilla kemianteollisuuden rahoituksen ansiosta, ja kemianteollisuuden rahoittamat nykyaikaiset tutkimukset osoittavat, että kyseessä on "huijareiden" "hölynpöly". ...